Ilahduin, kun löysin isoäidin vanhan 60-luvun iltapuvun kaapista, ja tajusin, että se on täydellinen vanhojentanssipuku! Pikkasen kavennusta sieltä sun täältä, ja se on täydellinen! Jes, yksi stressinaihe takana. Turhaan sitä kaupoissa ravaamaan kun täydellisyyttä on silloin turha tavoitella.
29. syyskuuta 2011
Ich liebe deutsch
Ilahduin, kun löysin isoäidin vanhan 60-luvun iltapuvun kaapista, ja tajusin, että se on täydellinen vanhojentanssipuku! Pikkasen kavennusta sieltä sun täältä, ja se on täydellinen! Jes, yksi stressinaihe takana. Turhaan sitä kaupoissa ravaamaan kun täydellisyyttä on silloin turha tavoitella.
Inspiraationlähde
Siis vau, nuo kuosit, siis iiiih nykissä, manhattanilla. Paras inspiraationlähde ikinä. Ja tsekatkaapas tätä:
Lähde
27. syyskuuta 2011
Omalla pihalla
On niitä päivä kun vaan haluaa unohtaa kaupungin hälinän, lähestyvän kokeen, kaikki satamiljoonaa tehtävää asiaa kissojen ruokkimista myöten ja päivän tapahtumat, jotka ei jätä mieltä rauhaan. Se onnistuu vain kotona, omilla kivillä, omassa metsässä, omalla pihalla.
23. syyskuuta 2011
Submarine
Suloisin leffa ikinä, oi se tunne tämän nähtyä.. muistuttaa vähän Amelieta, joka on tietty mun ihanuusfeivoritti!
Olen löytänyt niin ihanaa musiikkia, etten ole tiennyt sellaisten äänien olemassa olostakaan. Ja olen tehnyt yhden päätöksen, joka on ehkä salaisuus koska en kehtaa sitä kertoa.
22. syyskuuta 2011
Uskalla
Huh, taistelen pelkoani vastaan. Aion olla täällä blogissa ihan minä. Joku minua estää kirjoittamasta päässä liikkuvia asioita, siksi on helpompaa kopioida toisesta "salaisesta" blogistani tekstiä, jonka ehkä uskalla julkaista. Kuvittelen että jotkut ajatukseni ovat liian hauraita päästäkseen tänne, julkisuuteen.
Olen hukuttanut aivaimeni ja niiden sijainti on minulle täysin mysteeri ja hajamielisuuteni päätä vaivaava häpeä. Lopetin grafiikkakurssin koska minua ei yhtäkiä enää huvittanut käydä sitä. Vihasin minuutin ajan yhtä ihmistä sydämeni pohjasta. Näin mitä suloisimman leffan, joka saattoi minut satumaailmaan, johon on ihana sukeltaa, mutta se ei valitettavasti ole tosi. Olen kuvitellut mielessäni keskusteluja eri ihmisten kanssa, enkä vaan pääni sisällä, juttelin salaa äänettä erään näkymättömän henkilön kanssa juna-asemalla kyytiä odotellessa.
20. syyskuuta 2011
Keskittyminen
Kahvia ja koulutöitä. Se tunne, kun jaksaa keskittyä, ja kerrankin lukea kunnolla kokeeseen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin vähän kiireisempi ja stressaavampi, mutta hiljaa mie tässä etenen.
18. syyskuuta 2011
Varjoissakulkija
Nukahdin väärinpäin sänkyyn kissa kainalossa ja nukuin kymmenen tuntia. Tämän sopivan mukavan päivän päätteeksi, päivän, jolloin opin, että lempipuuni nimi on haapa.
17. syyskuuta 2011
Olipa kerran nutturatyttö
Istuin eilen junassa vastapäätä kaunista tyttöä. Niissä kasvoissa oli vaan jotain niin mieleenpainuvaa, ja erilaista. Silmät olivat koristettu kevyesti kissakajaalilla ja huivi pään ympärillä kehysti kauniita kasvoja. Hiukset olivat paksut ja tummat, otsatukka tuuhea ja siististi suora. Muut hiukset olivat kerättynä suurelle nutturalle pään päälle. Pienillä huulilla hehkui punainen huulipuna sekä vieno salaperäinen hymy.
12. syyskuuta 2011
Avokaadoleipä
Avokaadoleipä. Ainutlaatuista, havinaista, suussasulavaa. Ihanaa.
Junamatkassa on joskus se jännä tunne. Kun laitan musiikin korviini, ja sukellan maailmaan, jossa itse olen keskipisteenä, ja omat ajatukseni ovat päällimäisenä, tunnun niin tärkeältä, niin erilaiselta. Nostan volyymiä kovemmalle, kunnes ympärillä oleva hälinä häviää, ja sulkeudun siihen ihan omaan. Silloin muistan, että olen ainoa jolla on väliä.
Näissä lauseissa oli vielä niitä kirjoittaessani perää.
Junamatkassa on joskus se jännä tunne. Kun laitan musiikin korviini, ja sukellan maailmaan, jossa itse olen keskipisteenä, ja omat ajatukseni ovat päällimäisenä, tunnun niin tärkeältä, niin erilaiselta. Nostan volyymiä kovemmalle, kunnes ympärillä oleva hälinä häviää, ja sulkeudun siihen ihan omaan. Silloin muistan, että olen ainoa jolla on väliä.
Näissä lauseissa oli vielä niitä kirjoittaessani perää.
11. syyskuuta 2011
Täydellisyys
Parin tunnin kävely metsässä vailla varsinaista päämäärää on ihmeen rentouttavaa. Täydellisen auringonlaskun seuraaminen ja pimeyden laskeutuminen kauniin syyspäivän päätteeksi on parhautta. Neljän tunnin työpäiväkään ei ollut hassumpi. Sen sijaan huominen koulupäivä, ja sadepäivä, on masentava jo ajatuksena.
Mihin kommentit häviävät? Monet on kertonut kommentoineensa blogiini, mutta ne ei ole mitä ilmeisimmin tulleet perille. Mikä tässä mättää. Olen nyt muuttanut jotain säätöjä, niin kaikki, kommentoikaa uudestaan, tahdon kommenttinne :)
10. syyskuuta 2011
Pupupäivä
Tänään picnicöidessäni vilmaliinin kanssa pienellä nurtsipläntillä keskellä kaupungin hälinää, näimme mitä suloisimman citykanin luikkivan muutaman metrin päässä meistä. Ihan pikkuinen, mitenköhän se pärjää talven yli. Matkalla kotiin näin toisen pupun, mutta hän ei ollutkaan ihan yhtä hyvässä jamassa..
9. syyskuuta 2011
Sisko
Aamulla herätessäni, oletin, että vieressäni torkkuu sisko. Kun sain liisteröityneet silmäni auki, huomasin olevani yksin leveässä sängyssä, ja muistin hänen lähteneen viitisen tuntia sitten maailmalle. Minua melkein harmitti, koska olin ihan tokkurassa kun hän viiden maissa lähti, enkä tajunnut miten hyvästellä. Talo oli tyhjä, enkä tiennyt mitä tehdä tänä aurinkoisena taksvärkkipäivänä.
Päädyin Helsingin kaduille jotka puhkuivat syksyn intoa, vai synkkyyttä, ehkä tänään intoa. Kaivopuiston hiljaisuus ja latte täyttivät hiukan sitä tyhjyyttä mikä minussa vallitsi, ja hiukan sitä haikeutta siskoni lähdöstä. Päivä oli hieno, ja maailma näytti niin kiltiltä.
Kyllä se kaipuu jo jossain minussa häämöttää.
Päädyin Helsingin kaduille jotka puhkuivat syksyn intoa, vai synkkyyttä, ehkä tänään intoa. Kaivopuiston hiljaisuus ja latte täyttivät hiukan sitä tyhjyyttä mikä minussa vallitsi, ja hiukan sitä haikeutta siskoni lähdöstä. Päivä oli hieno, ja maailma näytti niin kiltiltä.
Kyllä se kaipuu jo jossain minussa häämöttää.
7. syyskuuta 2011
Karusellissa vatkatut aivot
Tällä hetkellä ei fiilis ole kukkainen ja ihana, ei edes tämä "piristys"-blogini kohenna oloa. Mutta nyt päästyäni omaan ihanaan huoneeseen, kissa sylissä, ei voi muuta kuin antaa negatiivisuuden kääntyä positiivisuudeksi.
Pää on kuin pyörremyrskyssä, tekee mieli piirtää aivoni, jotka ovat tällä hetkellä solmussa. Piirtää koko ajatuskaava, saada siitä selkoa. Kaikki tuntuu sekavalta, kuin olisi pyörinyt karusellissa koko päivän. Minusta vaaditaan niin paljon. Kaikki odottaa että teen asioita täysillä koko ajan tehokkaasti, mutta kun vaan huvittaa tuijottaa kattoon ja pysäyttää maailma. Miten olisi tauko elämässä? Aika pysähtyisi, saisi hetken miettimisaikaa, ja sitten voisi taas jatkaa matkaa.
Pää on kuin pyörremyrskyssä, tekee mieli piirtää aivoni, jotka ovat tällä hetkellä solmussa. Piirtää koko ajatuskaava, saada siitä selkoa. Kaikki tuntuu sekavalta, kuin olisi pyörinyt karusellissa koko päivän. Minusta vaaditaan niin paljon. Kaikki odottaa että teen asioita täysillä koko ajan tehokkaasti, mutta kun vaan huvittaa tuijottaa kattoon ja pysäyttää maailma. Miten olisi tauko elämässä? Aika pysähtyisi, saisi hetken miettimisaikaa, ja sitten voisi taas jatkaa matkaa.
6. syyskuuta 2011
4. syyskuuta 2011
3. syyskuuta 2011
Illan raukeus
Tänään tykkäsin seistä rannalla ja kadehtia vastarannan ilta-aurinkoa. Miksi se ei valaise meidän pihaa?
2. syyskuuta 2011
Parhautta
Hei kaikki ihanat. On ihana perjantai, vaikka pilvet peittivätkin taivaan juuri sillä hetkellä kun olin astumassa ulos ovesta muka niin aurinkoiseen syyspäivään. Mutta nyt voin katsella hyvällä omallatunnolla ulos harmaata taivasta pikkuisesta huoneestani joka on lämmin ja keltainen. Ihana pesä. Hyvää musiikkia ja parhaita herkkuja. Ystävä jonka kanssa jakaa tämä kotoisa tunne, ei olisi pahitteeksi. Uusi bändituttavuus, Bombay Bicycle Club, on toisaalta aika hyvä kumppani.
1. syyskuuta 2011
Pelottaa
Äh. Voiko askartelulla elää? Vapaalla kuvailulla ja ideoinnilla. Se olisi ihanaa. Mikä tahansa kuviskoulu nostaa pulssin hiukan korkeammalle, ja aiheuttaa pienen stressin joka painaa ja pilaa inspiraation. Kaipaan takaisin taidekouluun, jossa sai vapaasti tehdä välittämättä muiden töistä. Sen teki vaan ihan omaksi ilokseen. Kun siitä pitäisi kehittää ammatti, asia menee vaan liian ahdistavaksi ja mutkikkaaksi. Tuntuu kuin en kuuluisi mihinkään. Hui. Tykkään vaan ajatella omaa kotia ja sisustamista, askartelua ja marimekon ihailua. Marimekon suunnittelija kuulostaa unelmalta, mutta joku epävarmuus estää minua ajattelemasta mitään niin mahdotonta unelmaa. Tahtoisin perustaa lehden, kirjoitella kolumneja tai keksiä jotain ihan omaa. Mutta ääää, "En mä kuitenkaan osaa"- asenne estää. Auttakaa minua palauttamaa "ihana"-elämänasenne!
Pelkään unelmia. Kun on kerran saavuttanut suuren unelman, ja pettyy, ei unelmiin pysty enää luottaa. Moni vaihtoehto kuulostaa hullun mahtavalta ihanalta unelmalta, mutta pelkään etten osaa olla tyytyväinen kun saavutan sen. Tyytymättömyys :(
Pelkään unelmia. Kun on kerran saavuttanut suuren unelman, ja pettyy, ei unelmiin pysty enää luottaa. Moni vaihtoehto kuulostaa hullun mahtavalta ihanalta unelmalta, mutta pelkään etten osaa olla tyytyväinen kun saavutan sen. Tyytymättömyys :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)