20. syyskuuta 2013

Tamperelainen






Viime kerrasta on aikaa. Hurjan paljon on tapahtunut, enkä tiedä mistä aloittaa. Minulla on tosiaan nettisivut joita pitäisi päivittää ja opiskelupaikka joka on hurjan hyvä. Haasteita piisaa ja elämänmuutoksia sitäkin enemmän. Asun Tampereella ja olen enimmäkseen hämmentynyt kaikesta uudesta. Kuvaaminen on jäänyt valitettavan vähiin ja joskus kaipaan sitä valtavasti ja mietin mitä Lahden muotoiluinstituutissa tällä hetkellä tehdään. En silti kadu päätöstäni tulla Tampereelle, hyvä paikka tämä on. Tuntuu jo kodilta.

Nyt on vapaa perjantai, vaikka kouluhommia riittää yllinkyllin. Voisinpa vaikka kaivaa filmikameran pitkästä aikaa esiin ja palkita itseni pitkän viikon jälkeen. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, pian pyöräilen yliopistole syömään. Tämä on elämää, johon olisi paras pikkuhiljaa tottua, ja varmasti totunkin. Alakerran yökerho on tullut tutuksi ja yliopiston sokkelotkin tulevat pikkuhiljaa.

Kaikkea hyvää!

16. kesäkuuta 2013

Äntyysee NYT!


www.annireenpaa.com
Facebook-sivut

Tervetuloa uusille nettisivuille ja Facebook-sivuilleni! Oon ihan kikseissä, hauskaa ja jännää!

Tykätkää mun fb-sivuista ja seuratkaa mun blogia nettisivuilla niin olen kiitollinen!

Terkuin,
Anni

12. kesäkuuta 2013

Neitokainen



Olen avannut Facebookissa omat valokuvaussivuni, joten käykää kurkkaamassa ja tykkäämässä!
Laitan sinne kuvia siihen tahtiin kun kuvaan, ja nyt kesän mittaan niitä tulee yleensä erityisen paljon. Jos siis haluat seurata minua ja töitäni aktiivisemmin kuin täällä blogissa, tsekkaa:

Anni Reenpää Photography

Tässä kuvia kauniista ylioppilaasta, Idasta. Jos sinulta puuttuu ylppärikuvat, voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse (anni.reenpaa@gmail.com) tai facebookin kautta :)






10. kesäkuuta 2013

2:21x3 mittainen hetki

Kirjoitan pienesti pienestä kauniista hetkestä joka valloitti huoneeni muutama minuutti sitten. Kuuntelin Amelie-elokuvasta tunnetun Yann Tiersenin comptine d'un autre été kappaleen kolme kertaa pitkittääkseni hetkeä, mutta nyt se on jo kadonnut. Mutta tältä se suunnilleen tuntui kuvin ja sanoin:


Amelie soi kuulokkeistani, Toivo soittaa itsekseen jotakin muuta. Mutta sormet tanssivat Amelien tahtiin. Kyseinen kappale saa silmien kyynelkanavat kihelmöimään ja ajatukset vyöryämään, ihan kuin olisin se 15 vuotias Anni joka aloittaa syksyllä lukion. Musiikki muistuttaa minua täsmälleen siitä ihmisestä, joka silloin olin, ja olen sisimmiltäni edelleen.


Yhtäkkiä ymmärrän elämäntilanteeni kokonaisuudessaan, näen tämän päivänä yhtenä niistä sadoista muista, ja hahmotan miten elämä kulkee. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, päättelin. Koska tämän paremmaksi ei asiat vaan muutu.

Peilissä ja taulun lasin heijastumassa näen tulevaisuuden, tai häivähdyksiä siitä. Niissä näen huoneen moniulotteisuuden, tai ehkä elämän. Että tuolla kaukana se jatkuu, tämä turvallinen ihana huone ei ole kaikki.


Tämä hetki päättyi kello 19:00.

Lahden ennakkotehtävät 1: Identiteetti

Identiteetti-kuvasarjaan kuvasin isovanhempiani vanhojen diakuviensa edessä. He katselevat kuvia usein ja muistelevat menneitä. Yhetiset muistot yhdistävät heidät, mutta he ovat silti omat identiteettinsä ja heillä on omat taustansa.